Semifinal avasi ovensa perjantaina 3. joulukuuta vuonna 1993. Maa oli musta, ilta oli pimeä, maa oli laman kourissa. Avajaisviikonlopun esiintyjät olivat The 69 Eyes ja vastaperustettu Suburban Tribe. Hieman raskaampaan tulkintaan päin kallellaan olleesta startista huolimatta klubin isännälle Tomi ’Roudi’ Hämäläiselle oli kuitenkin selvää, ettei hän tulisi tekemään klubin puitteissa minkäänlaisia musiikillisia linjanvetoja.

”Ensimmäinen skene joka muodostui Semiin oli itse asiassa tällainen Punavuori-invaasio. Brittipoppia. Pansies, Super, Love Handles, Candy Darling…”

Vuodelta 1994 voidaan nostaa esille Tehosekoittimen ja Apulannan huikea yhteiskeikka, Eläkeläisten esikoisalbumin julkkarit ja uudenvuoden aattona debyyttinsä tehnyt His Infernal Majesty.

”Himpulat olen aina laskenut meikäläisiin. Samat sanat pätevät Egotrippiin, Zen Cafehen, Lemonatoriin. Jonna Tervomaa heitti Semissä ensimmäisen soolokeikkansa. Maj Karman Kauniit Kuvat. Mokoma. Kotiteollisuus, joka soitti meillä jo vuonna 1996 nimellä Hullu Ukko & Kotiteollisuus (14 maksanutta) ja esiintyi neljää vuotta myöhemmin ensimmäisenä - ja viimeisenä! - bändinä alasti Semin lavalla Tomusta ja tuhkasta-albumin julkkareissa (loppuunmyyty).”

Loppuvuodesta 1995 syntyi kaksi bändiä, joiden tahdissa Semifinalissa biletettiin seuraavat viisi vuotta, The Flaming Sideburns ja Thee Ultra Bimboos. Heidän (ja myös mm. Larry & The Lefthandedin) ympärille kerääntyi ’Bama Lama Lu Partee!!’-seurakunta, joka sittemmin muutti kotoa ja perusti Bar Loosen. Samoihin aikoihin klubilla heitti ensimmäisen ’oikean keikkansa’ (lainaus: Kerkko Koskinen Rumban haastattelussa) kollektiivi nimeltään Ultra Bra. He puolestaan muuttivat kerrosta ylemmäksi ja myivät Tavastian loppuun vain kuukautta myöhemmin.

”Bama Lama oli minulle ehkä musiikillisesti se läheisin klubi, mutta onhan meillä ollut huima määrä muitakin värikkäitä ja pitkäikäisiä klubeja. ’Club Mojo’ ja ’Goofin’ Around Rock & Roll Club’ pistivät vahvasti kampoihin Bama Lamalle, mitä bailaamiseen tulee! ’Tuhma’-klubi toi meille Stam1nan ja Nicolen, ’Club FF’ Reginan, Eleanoora Rosenholmin ja Le Corpse Mince De Francoisen. Musiikillisesti yksi merkittävimmistä klubeista oli ehdottomasti vuosina 2003-2006 pyörinyt ‘Club Limousine’, jonka primus motor Marko Makelove vaikuttaa nykyään Tavastian Lauantaidiskossa.”

Semifinal on esiintynyt vuosien saatossa aloittelevien bändien lisäksi lukuisia virtuoosiluokkaan lukeutuvaa musikanttia. Roudi nostaa esimerkkeinä esille Jarmo Saaren vieraana esiintyneen ruotsalaisen pasunistin Nils Landgrenin ja nyt jo edesmenneen amerikkalaisen perinnekitaristin Bob Brozmanin.

”Jos minun pitää valita Semin oma kotinero - soittimensa ylimestari ja visionääri - niin tämä titteli menee kyllä Kimmo Pohjoselle. Hän on 20 vuoden aikana nostanut haitarisoiton huikeisiin sfääreihin, viimeksi Ismo Alangon kanssa viime kesänä. Viime vuosina myös Sariolan Petsku on kunnostautunut komeasti oman soittimensa kanssa. Vastavetona kaikelle tälle virtuositeetille annoin vuonna ’96 debyytin bändille, jonka rumpali Wallu kehui vilpittömästi silmiin katsoen heillä olleen jo yhdeksät treenit. The Duplosta on vuosien saatossa kuoriutunut jonkin sortin populaarikulttuurin moniosaaja, joten sekin buukkaus oli perusteltu.”

Vuosi 1996 tullaan muistamaan myös kuumasta elokuustaan, jolloin Semissä piti perjantairesidenssiään Eternal Erection Club - ja ensimmäisestä perinteisestä Kari Peitsamon joulukeikasta. Roudin sydäntä lähellä on myös multimediaspektaakkeli ’Heavy Wars – The Battle of the 80’s’, jonka puitteissa täysi Semifinal toisti VJ/DJ-kaksikon Adam Kaiserin ja Nigel Sapphiren opastuksella, sekä kahden pullean kotitelevision ja videonauhurin voimin, mantraa We’re Not Gonna Take It.

”Hah-hah, purskahdan vieläkin väistämättä nauruun kun muistan tuon illan.”

Don Huonoilla oli vyön alla jo nippu Semifinalin unplugged-keikkoja, kun he tulivat keväällä 1997 julkistamaan albumiaan Hyvää yötä ja huomenta. Heistä tuli hetkessä Suomen kiistaton ykkösbändi. Ruotsalainen Kent heitti ensimmäisen Härmän keikkansa. Heistäkin tuli kuuluisia. Toukokuussa kimppakeikalla esiintyivät puolestaan Kuudennusmiehet ja Cosmos Tango. Ensiksi mainitusta kuoriutui Lauri Tähkä ja jälkimmäisestä saatiin basisti Von Hertzen Brothersiin.

Tästä Semifinalin keikkassa onkin usein kysymys, se on pelinavaus. Playground > Poets of the Fall. Salamanteri > Tuure Kilpeläinen, Jussi Jaakonaho ja kumppanit. Helmi > Matti Johannes Koivu. Sister Flo > Samae Koskinen. Major Label > Pariisin Kevät. Nick Arse & The Arsenicks > Pimeys. Leaders of the Republic > French Films - ja niin edelleen. Kotilo ja perhonen.

“Ja saattavathan esimerkiksi sellaiset bändit kuin Minus SF (Juha Kyyrö), Valerian (Toni Ritonen) ja Pasa (Feniks Willamo) olla tavallaan vieläkin framilla keikkamyynnissä ja manageroinnissa”, Roudi naurahtaa.

Vuosi 1998 toi mukanaan Full House Hard Core Clubin, jonka ympärille kehittyi seuraava todella merkittävä skene. Pääsiäissunnuntaina esiintynyt amerikkalainen Blood On Blood lämppäreinään mm. Bolt ja Down My Throat on vahva ehdokas kun etsitään Semifinalin kaikkien aikojen raivokkainta keikkaa. Rock & roll-dekadenssin juhlaa oli puolestaan Dogs D’Amourista tutuksi tulleen Tylan ja The 69 Eyesin yhteinen veto.

Semifinal on aina ollut paikka, jossa soittajat ovat voineet heittäytyä vapaalle. Pieteetillä tehtyjä tribuutteja (varsinkin kesäklubi ’Gorgonzola’!) on ollut tarjolla aina, mutta myös erikoisemmatkin aivoitukset löysivät hedelmällisen maaperän Semifinalin mustien seinien suojasta. Vuosituhanteen vaihteen molemmin puolin Antit juhlivat estottomasti nimensä erinomaisuutta ’Antinpäivän gaalassa’. Homer Simpsonin syntymäpäivää juhlittiin keväällä 2000. ’Liam & Patsy Recreation Club’ oli puolestaan omistettu Gallagherin veljeksille.

”Poskettoman hyvät bileet! Alivaltiosihteeri veti Oasisia suomeksi ja gin & tonic virtasi.”

”2000-luvun alussa tulivat Hero Dishonest, No Shame, Lapko, Echo Is Your Love, Boomhauer. Stadilaisen hip-hopin pioneerit: Memmyposse, Liisanpuisto, Notkea Rotta, Rudy Rääväsuu. Näiden vuosien työn sankarit olivat ehdottomasti Damn Seagulls, Endstand ja Disco Ensemble. Taasko te olette täällä, hah-hah..”

D:A:D tuli visiitille. Anssi Kela juhlisti Nummelan julkaisua. Martti Servo & Napander äänitti live-albuminsa Avatkaa ovi! Luca Gargano puolestaan avasi oven laulaja-lauluntekijöiden omaan ’Samettiklubiin’. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus soitti saksankielisen setin.

”Vuodelta 2003 on ihan pakko mainita Tav Falco & The Panther Burnsin keikka. Tuon keikan kaikkine oheiskommelluksineen olisi voinut ohjata Aki Kaurismäki tai David Lynch. Tai Fellini! Silti, ja ehkä juuri siksi, se oli liki täydellinen rock & roll-keikka. Hyvin surrealistinen sellainen, toki. Se oli maanantai-ilta, kaiken lisäksi!”

The Flaming Sideburns heitti alkuvuodesta 2002 neli-iltaiset ’jäähyväiset’ kotiluolalleen - vuotta myöhemmin HIM puolestaan palasi synnyinsijoilleen. He nokittivat: seitsemän perättäistä iltaa. Zen Café juhlisti Semifinalissa 10-vuotista taivaltaan. Syksyllä 2003 Tiktak oli jo rutinoitunut veteraani ja heitti salakeikan nimellä The Kesäkissat, mutta Indica oli vasta tiensä alussa. Aivan samalla tulisi aikanaan esittäytymään nuori tulokas nimeltään Haloo Helsinki (2008).

”Jenni Vartiainenkin on heittänyt ensimmäisen keikkansa Semissä - Gimmelin kanssa 2002 syksyllä. Mimmien 10-vuotis muistelubileetkin olivat meillä. Upeita naisartisteja on muutenkin tullut oikein urakalla. Manna, Mirel Wagner, Aino Venna, Eva Louhivuori, Viitasen Piia… Puhumattakaan siitä ’Savage Jungle’-illasta, jossa lauteille nousivat Gore Gore Girls, Branded Women ja The Micragirls! Oppivathan kollit olemaan…”

Kesällä 2004 Semifinal päätti järjestää Tuska-festivaalille varjoklubin nimeltään ’One Louder’, jonka pääesiintyjänä oli Kaasun ja kumppanien brutaali To Separate the Flesh from the Bone. ’Bustin’ Loose’-minifestareilla esiintyivät puolestaan mm. Puppa J & Tasottavat, Ritarikunta, Zarkus Poussa Band ja Plutonium 74. Vuoden keikaksi taisi sittenkin nousta José Gonzalez / Lapko toukokuulta.

”Skenet tulevat ja menevät – Ramopunk on ja pysyy. Jo Semifinalin 1-vuotisbileissä tarjolla meillä oli hyvinkin eksklusiivinen Ramones Live Karaoke, jossa Ne Luumäet soitti jengin taustalla. Itsekin pääsin vihdoinkin vetämään Now I Wanna Be a Good Boyn… Ei se nyt ihan tuubiin mennyt, mutta silti!”

Pojat, Luonteri Surf ja kumppanit palasivat tutulle rikospaikalle vuodesta toiseen. Samoin Rehtorit, kunnes lopulta päätti uransa huikeaan ’Kiitti, kuitti ja goodbye’-maratoniin tammikuussa 2014. Toukokuussa 2006 näkivät sitten päivänvalon ’Ramoviisut’. Vihdoinkin meillä oli järkeenkäypä biisikilpailu, rehdissä Gabba Gabba Hey-hengessä!

”Hetkinen… missä vuodessa me olemme? 2006? Ei historia voi olla alle kymmenvuotiasta, jatketaan tästä myöhemmin. Näytäpä mitä olet kirjoittanut.”

”Näin se suurin piirtein meni,” Roudi toteaa luettuaan tämän läpi. ”Ja tästä jatketaan. Hienoja bändejä ja keikkoja kyllä tulee, koko ajan. Legendaarisiksi ne muodostuvat sitten ajan kanssa.”